Pihallamme kasvoi komea vaahtera, joka jo 40-luvulla otetuissa valokuvissa näyttää valtaisalta. Vaahtera on kasvanut useamman sukupolven ilona, mutta se jouduttiin kaatamaan pari vuotta sitten, kun oli vaara, että se kaatuisi tielle. Suurin osa puusta menee polttopuuksi, mutta pienestä osasta olen höylännyt ja sahannut ohutta levyä. Olen ehkä sentimentaalinen, mutta minusta on hienoa, että edes pienen osan tuosta kauniista vaahterasta voin käyttää mineissäni. Nyt tein hyvin pienestä osasta pokasahan.

Olen tainnut nähdä pokasahan vain kuvissa, mutta tämäntapainen se on. Pokasahan sain päähäni, kun muutama viikko sitten katkaisin lehtisahan terän (juuri mitäänhän ei kannata heittää pois!) Naru on kalastajalankaa, sitä varten porasin pienet reiät. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Hyvää viikonloppua!

puutöitä nämä kapusta ja lasta, ja vähän liikuttavia. Veistelin ja hioin työvälineet 0,5 x 0,5 cm neliömäisestä rimasta, kapustan teossa käytin vähän poraa. Puuta on mukava työstää, pidän sen tuoksusta ja tunnusta. Kun olin koulussa, tytöillä ei ollut asiaa puutyöluokkaan, onneksi nykyisin ollaan fiksumpia. Tässä huono kuva:

Kokoa piti testata. Aika hyvä suhteessa astioihin. Haluaisin jo alkaa tehdä hellaa!

Parituntinen vierähti eilen nukkekotikerhossa hauskasti ja nopeasti, kun istuimme tekemään viherkasveja ja kukkia. En ehtinyt maalata kaikkia palmun lehtiä, ja kotona jatkoin ja innostuin vielä tekemään pienen köynnöskasvin, joka leikkii posliinikukkaa.

Posliinikukan kukat ovat fimosta, vähän suurenpuoleiset. Tässä kentiapalmu paikallaan tulevassa hattukaupassa:

Muuraus on taas muutaman kerroksen verran edennyt, ja ikkunoita lisäilen sitä mukaa kun seinä valmistuu. Ja kun kylttimaalarin hommaakin kokeilin, piti jo kiinnittää hattukaupan kyltti seinään.

Jotenkin minulle tulee tästä mieleen, ehkä värityksestä johtuen, irlantilainen pubi! Jos nimi olisi vielä O´Malleys...siinä olisikin kiva nukkekoti-idea!

Mutta se, miksi hattukaupan nimi on Madeleine´s, selviää Madlenan tarinasta, joka odottaa kertomistaan. Suomalaiset vanhemmat kutsuivat tytärtään Briita Matleenaksi, ruotsinkielinen pappi kirjoitti kirkonkirjoihin Brita Madlena, ja vielä Madeleine-nimelläkin häntä kutsutaan.

Yhdet verhot näyttävät jo pilkistävän...

Tein eteiseen koristeelliset verhot pitsistä ja silkistä, ne sopivat mielestäni viktoriaaniseen tyyliin, vaikka olisivat 1:1 koossa kamalat! Tekotapa on hyvin yksinkertainen, varmaan joku muukin on sen keksinyt, ja lopputulos on sekä ulkoa että sisältäpäin katsottuna siisti verhokappa.

Tarvitaan vain kangasta, kartonkia, liimaa ja koristenauhaa. Ajattelin tehdä makuuhuoneeseen samantapaiset verhot, ja voin ottaa sitten vähän kuvia tekovaiheista, jos tekotapa ei tästä selviä.

Siis tulitikkutelinekö... No, tulitikku havainnollistaa kokoa, tässä oikea käyttötarkoitus:

Pienenpieni teline kävelykepeille ja päivänvarjoille. Kokeilin ensin punoa kapeaa, korkeaa koria samaan käyttötarkoitukseen, mutta kun se ei oikein luonnistunut, tein puusta. Sahasin kaksi 2 x 2 cm palasta 1,5 mm vanerista, toiseen neliömäisen reiän keskelle. Sitten porasin reiät kulmiin eurominis-sorvauksia varten. Vahasin (näköjään huolimattomasti) antiikkivahalla ja kokosin. Täytyy vielä kiillottaa vahantöhryt pois.